Mashan eka kouluviikko

Hiphei!

Ensimmäinen kouluviikko on viimein takana. Melkosta touhottamista, ei voi muuta sanoa :D

Tässä Katja meidän tiedekunnan ovella. Oven takana sijaitsee mm. politiikan ja historian oppiaineet, ja meillä on siellä myös venäjän tunnit. Maanantai alkoi venäjän suullisen tunnilla, ja venäjää meillä on kaksi kertaa viikossa. Opettajan lisäksi tunneilla on minä, Katja, Roope, Janne, amerikkalainen Nicolas ja ranskalainen Eduard. Sopivan kokoinen porukka koossa=)

Pikkasen muuten repeilin ekana aamuna meidän tiedekunnan vessalle: naisten vessaan mentäessä ensimmäiseksi vastaan tuli käsienpesuallas, seuraavassa huoneessa oli vessa, ja sen jälkeen tuli vielä toinen vessa, johon kuljettiin tämän ensimmäisen kautta :D Viimeisestä vessasta joutuis aina huuteleen, että "voinko tulla siitä läpi, ootko valmis?" Oikeesti... eikö mikään ole omaa ? :D kai tää on joku muinaisjäänne menneiltä ajoilta.

Kävimme tutustumassa taloustieteiden tiedekuntaan, joka sijaitsee reilun 5 minuutin kävelymatkan päässä historian tiedekunnasta. Meille oli aiemmin kerrottu, että joissakin tiedekunnissa on ruokailumahdollisuus, ja tämä taisi olla yksi niistä. Mummeli myi teetä, kahvia, suklaata, jogurttia, mehuja ja erilaisia piirakoita ja pasteijoita. Me kiirehdimme venäläisen opiskelijan avustamana tutkimaan kurssitarjontaa.

                                     
Ja jumankauta mitä touhua se oli :D Teksti oli kirjoitettu niin pienellä, että suurennuslasit olisivat tulleet tarpeeseen. Pikkusen nauratti kun tuo mummo puski takaa oikeastikin suurennuslasin kanssa :D Kursseja oli todella paljon, ja aikataulujen lukeminen vaati aikaa ja kärsivällisyyttä.  (Multa ei meinannut löytyä kumpaakaan, haha)

Vinot viivat merkitsevät, että kurssin aikataulu on erilainen joka toinen viikko. Päivät näkyvät pituussuunnassa ja niiden vaihtuvuutta oli vaikea hahmottaa. Lisäksi tuntien alkamis- ja päättymisajankohdat eivät näkyneet tässä taulussa, vaan aikataulu oli merkitty numeroin kurssin eteen. (Numerot olivat 1-8 väliltä)

Yläpuolelta löytyi näille numeroille tarkemmat ajankohdat, ja ne näkyvät tässä. Mä en oikeastaan keksi yhtään tapaa, miten tästä ois voinu tehdä viel monimutkaisempaa :D kyllä sitä oppii arvostamaan meidän omia systeemejä, netissä pari klikkausta niin oot jo kurssilla ja valmis lukujärjestys on nenän edessä. Toisaalta, miksipä tämä ois yhtään huonompi tapa? Vaatii vaan totuttelemista =)

Ensimmäisen päivän seikkailun jälkeen käytiin Roopen ja Jannen kanssa kahvilla selvittelemässä lukkareita. Yleinen käytäntö venäläisten kesken oli ottaa kuvia kurssien aikatauluista ja zoomailla niitä jälkeenpäin, ja päädyimme itse tekemään samaa.

Tehtiin myös ensimmäiset venäjän läksyt, ja ilmeistä päätellen homma sujui kuin tanssi!

Tällä viikolla kävimme siis tutustumassa meitä kiinnostaviin luentoihin. Saamme ottaa vapaasti kursseja edellämainituista tiedekunnista, joten kurssien valinta ja aikataulujen yhteensovittaminen oli haastavaa. Kuten jo aiemmin oon kirjoittanut, niin Venäjällä liikoja suunnitelmia on kuitenkaan turha tehdä: aikataulut ja tilanteet muuttuvat, ja asiat selviät ajallaan. Niinpä mäkin suunnittelin tarkat aikataulut aina vain seuraavalle päivälle. Katjan kanssa naurettiinkin jo sitä, että joka päivä me sanotaan, että "huomenna kaikki selviää, huominen on THE day", ja jokaisen päivän jälkeen ollaan kuitenkin yhtä pihalla. Katjan sanoin "I wish I could have just A day and not THE day" :D 

Historian laitos muistuttaa jollain tapaa meidän kieltenlaitosta Jyväskylässä: vähän nuhjuinen ja sokkeloinen, mutta kotoisa. Siellä on suhteellisen suuria luokkahuoneita, mutta myös tämän tyyppisiä siivouskomeroita:

Tässä odotellaan poliittisen historian luennon alkua. Luennoilla on  ylipäätäänkin ollut tosi vaihteleva määrä porukkaa, aikalailla 5-40. Melkoinen haarukka siis :D Monilla tunneilla meidät on noteerattu, koska kaikkien muiden tuntiessa toisensa ollaan erotuttu porukasta. Pieni esittäytyminen on ollut usein paikallaan, ja kerran saatiin jopa taputuksetkin siihen päälle. Joillain luennoilla taas on niin paljon porukkaa, ettei kukaan huomaa läsnäoloamme. Monilla luennoilla on rauhallista, mutta esimerkiksi maailmantalouden luennolla en kuullut takarivistä mitään, kun opiskelijoilla riitti juttua keskenään. Venäjä on vastakohtien maa, ja tässäkin asiassa löytyy kontrastia: usein opettajan saapuessa luokkaan noustaan seisomaan ja tervehditään, häntä puhutellaan kohteliaasti etunimellä ja isännimellä, mutta samaan aikaan hänen päälleen saatetaan puhua tauotta.

Tässä historian tiedekunnan ovia. Lähes kaikki niistä näyttää joltain hätäuloskäynnin tai kellarin ovelta, aika mystistä on ollut kulkea näistä. Joka kerta mietin jotain paikkaa etsiessäni, että "ei sinne voi päästä tästä", mutta aika usein kyseessä on juuri oikea ovi :D Nyt osaan jo suunnistaa tuossa rakennuksessa vähän, ura!

Tekniikka luokkahuoneissa on myös vaihtelevaa. Ei mitään uusinta huutoa liene tämä :D tuli lapsuus mieleen tuota kattoessa! 

Joissakin luokissa on kosketustaulu tai piirtoheitin, joissakin liitutaulu ja toisissa taas ei yhtään mitään. Jälkimmäisessä muistiinpanojen kirjoittaminen tapahtuu sanelumaisittain - opettaja hitaasti toistelee tärkeimpiä kohtia. Hauska systeemi, ihan kuin ala-asteella :D

Monista vaihtoehdoista päädyin valitsemaan mm. seuraavia kursseja: "Venäjän turistiresurssit", "Poliittinen historia" ,"Palveluiden ja tavaroiden kansainväliset markkinat", "Venäjän nykypolitiikka", "Poliittinen psykologia", "Globalisaatio" "Talous"

Tosi mielenkiintoisia luentoja on siis edessä, odotan innolla tulevia viikkoja! Lisäksi olisi löytynyt kursseja mm. ihmisoikeuksista, mikä Venäjän tilanteen huomioiden ois ollut kiehtovaa. Kaikkeen ei kuitenkaan riitä aika, sillä vaikka onkin mahtavaa päästä venäläisten kanssa luennoille, on täällä paljon muutakin nähtävää ja koettavaa =) (Sitä paitsi en oo ehtinyt juoda vielä yhtään kaljaa)

Päätin kruunata jännittävän ja "kuluttavan" kouluviikon tutustumalla paikalliseen "Aura"-nimiseen ostoskeskukseen, joka sijaitsee keskustassa. Voi mahdoton, miten iso se olikaan! Ja niin paljon kaikkia liikkeitä, joita ei Jyväskylästä löydy. mm. Monki, Zara, Mango, Bershka.... Vaikken mikään innokkain shoppailija olekaan, niin voi jumankekkuli, että aion käydä tuolla toistekin :D

Uutta ja vanhaa: vieressä kirkkoja ja oikealla kyseinen ostoskeskus. Kyllä mua huvitti, kun otin tästä kohtaa useamman valokuvan, ja yhtäkkiä ostoskeskuksen ovista mua lähestyy pukumies, joka kieltää ostoskeskuksen alueella kuvaamisen.  Ehdinpäs kuitenkin, hähää!

Kauppakeskuksessa eroottisesti pukeutuneet tytöt jakoivat kondomeja ystävänpäivän kunniaksi: "Turvallisen ostoksen takuu". Olisin mielellään ottanut todistusaineistoa heistä, mutta pukumies ois varmaan antanut selkään mulle jos olisin kaivanut kameran esiin :D

Kotimatkalla pysähdyin ostamaan ruusuja ystävänpäivän kunniaksi mulle, Valjalle ja Katjalle. Valja kysyi heti kotona, että "kuka sulle antoi nämä?" ja kun vastasin, että ostin itse, niin hän nauraen sanoi, että "Hyvä, niin se pitää! Ei tarvi miehiltä kukkia odottaa kun ostaa itse!" Lisäksi Katja leipoi vielä herkullista suklaakakkua, joka kruunasi tämän päivän ja ensimmäisen kouluviikon.

Hyvää ystävänpäivää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Otetaan rennosti =)

<3: Masha

Flunssaa ja suuren urheilujuhlan tuntua

Kaiken kiirehtimisen jälkeen meikäläisen flunssa paheni. Mulle nousi kurkkukivun lisäksi vähän lämpöä, ja aiemmin mainitut merivesi-pillerit eivät auttaneet. Valentina antoi mulle veteen sekoitettavaa vahvaa lääkettä, jota muistan aiemminkin käyttäneeni. "Oletteko autolla?" kysyi taannoin myyjä multa kun sitä ostin Petroskoissa. :D hieman herätti epäilyksiä silloin. Sen lisäksi Valentina loihti mulle vodkasta, kuumasta vedestä ja hunajasta melkoisen setin, joka tuli irvistellen nieltyä.

Eilen jäin kotiin lepäilemään, ja vanhan kansan hoitometodit saivat jatkoa. Valja (Valentina) sekoitti pari tippaa ainetta x veteen, ja mun tuli niellä sitä pari kulausta, kurlailla ja sylkeä loput pois. Oon aina aiemmin luullut, etten osaa kurlutella vettä, mutta niin se vain "hädän tullen" onnistui :D Sen lisäksi mun piti lusikalla puhdistaa kieli niin syvältä kuin mahdollista, että pöpöt lähtisivät pois - niin ja haistella valkosipulia :D Sen jälkeen Valja käski mun käydä makaamaan ja haki jääkaapista jotain. Tuubista tuleva oranssinruskea aine näytti ja haisi sinapilta, ja sitä se olikin, sillä Valja myös maistoi sitä. Hän levitti sitä paperille, painoi sen vasten paljasta rintakehääni ja asetti päälle kelmua ja huivin, jotta rintakehä lämpenisi, mutta huivi pysyisi puhtaana. Siinä sitä sitten maattiin pidellen tätä systeemiä paikoillaan, Valjan huutaessa välillä, että "LÄMPENEEKÖ? JOKO POLTTAA?" :D

Siinä sinapit rinnuksilla pysähdyin ajattelemaan koko tilannetta ja mua nauratti aivan hulluna. En ees muista milloin joku olis nähnyt niin paljon vaivaa pikkuflunssaa parantaakseen. Ei tartte kenenkään kotona huolehtia, ettei musta pidettäis huolta! Enemmän kuin mitään toivon, että nämä auttaa. Luonnolliset konstithan ne parhaita on, ja plasebovaikutus on yksi suurimmista parantavista voimista, eikös?

Tässä meikä ihmeitä ja polttelevaa tunnetta odottaessa. Kyllähän se muuten lämmitti, sekä mieltä että kehoa. =)

Seuraavaksihan sinapit piti laittaa jo naamaankin... :D

Illalla luvassa oli olympialaisten avajaiset, ja päätettiin Katjan kanssa kokata illallista, koska hän kertoi löytäneensä hyviä reseptejä netistä. Lisäksi olin päivällä sopivan tilaisuuden tullen kertonut Valjalle kasvissyönnistäni, joten haluttiin tehdä hälle hyvää kasvisruokaa. Valja ei tietystikään täysin ymmärtänyt ruokavaliotani, mutta yllättävän monilta osin kyllä. Hän itse ostaa lihansa kylästä pieniltä farmeilta ja pakastaa biojätteensä parvekkeella, jotta voi viedä ne keväällä lannoitteeksi mökkinsä kasvimaalle! "Toiset maksavat lannoitteista, joten miksi minä heittäisin rahaa pois?" Hän kysyi nauraen. No niinpä!

Valja muutenkin on tosi spesiaali tapaus: erittäin avoin, huumorintajuinen ja vahva persoona, monet miesseikkailut kokenut reilu 60v sinkku. Lisäksi hän on ollut todella aktiivinen kommunisti, ja käskikin lähettää terkkuja kotiin, että kommarin hoivissa eletään :D Eipä taida meidän porukoita haitata ollenkaan!

Katja kokkailemassa. Menussa oli papupihvejä, porkkanakeittoa ja uuniperunoita. Voi jumpe, että oli hyvää! Valjakin ylisti pihvit maasta taivaisiin moneen kertaan =) 

Tässä meidän illanviettopaikka, keittiö. Taustalla tv:ssä tietty suuren urheilujuhlan hurmaa. Oltiin aloittelemassa illallista ja Valja nosti yrttimäistä viinaa pöytään. "Kolme shottia on minun normi", hän sanoi, ja niinhän sitä juotiin ja nostettiin maljoja :D

Minä ja Valja, joka ei tykännyt olla kuvattavana, koska hän ei ollut laittautunut. Kuvaushetkellä taisin juuri virkkoa hälle, että "en minäkään ole, mutta ei se haittaa kun tämä hieno hetki on nyt!"

Hirmuisen hieno hetki se olikin =)

<3: Masha

Kulmat tutuiksi

Koska luennot alkavat vasta ensi viikolla, meillä on toistaiseksi hyvin aikaa tutkiskella ympäristöä (ja päivittää blogia;) Tänään käytiin Katjan kanssa kävelemässä ja tutustumassa keskustaan. Antaapa kuvien puhua puolestaan!

Oikea katseenvangitsija lähellä kotia, oispa tämmösiä Suomessakin.

Käveltiin aika pitkään suuren tien reunaa pitkin, kunnes päätettiin poiketa alemmas pienemmälle autotielle. Tie johti kuitenkin sataman veneklubille, mutta ei hätää - ei tarvinnut kävellä koko matkaa takaisin! Puolesta välistä löytyi "portaat", jotka vei takaisin valtatien varteen. :D ja kuten näkyy, kyseisen tien liikennöinti on jatkuvaa ja lumen väri sen mukaista.

Masha edeltä vaikka heikoille jäille!

Ja Katja tuli perässä.

Tyytyväisenä sillalla, taustalla paikallisen Kremlin muurit.

Katja paikallisen Kremlin porteilla. Valkoisten muurien sisällä on nykyään museo-alue, ja siellä sijaitsee mm. 6 eri kirkkoa. Päätettiin odottaa sisällä vierailua siihen asti, että saadaan paikalliset opiskelijakortit ja saadaan alennukset takuuvarmasti.

Keskustan kävelykatua. Sen varrelta löytyi jo muita hintavampia kahviloita ja tuliaiskojuja.

"Sateenkaari"-niminen naisten ja miesten kenkäkauppa, oli kaiken lisäksi vielä ketjuliike. Kauankohan sateenkaaren värit saa vielä loistaa?

Angry birdsit ovat vallanneet paikallisten katumaalarien mielet.

Wi-Fi voi löytyä yllättävistäkin paikoista...

Tässä on Jaroslavlin teatteri, joka täyttää tänä vuonna 264 vuotta! Se on ensimmäinen kaikille avoin teatteri Venäjällä (aiemmat vain ylimystölle). Teatterissa pyörii paljon näytöksiä, ja heti ensimmäisenä päivänä meillekin esiteltiin sen ohjelmistoa. Varmasti tulee vielä tutuksi :)

Käytiin kahvilassa, jonka seinillä oli paljon tauluja ja kuvia. Kahvilan puolella niissä kaikissa esiintyi yksi ja sama pariskunta. Tauluja löytyi myös vessasta, ja niiden lomassa seinällä oli myös lappu, jossa pyydetään kunnioittamaan itseä ja olla viemättä tauluja kotiin. :D

Mielissään rahkapullaa syömässä.

Mulla alkoi yöllä orastava kurkkukipu, joten kävin naapurin Apteekista kysymässä jotain lääkettä. Venäjältä löytyy lääkettä kaikkeen! Alle eurolla irtosi veteen sekoitettavia nappeja, jotka maistuu merivedeltä! Yhtä hyvin oisin voinut ostaa Narzan-nimistä vichyä, joka maistuu ehkä vielä kamalammalta.  (Terkkuja Eerochkalle<3)

<3: Masha

Jaroslavlin helmoissa (sohjossa)

Täällä on yks väsynyt, mutta onnellinen matkalainen! Ensimmäinen kokonainen päivä Jaroslavlissa on sujunut touhukkaasti. Ensivaikutelmat kaupungista ja uudesta kodista on oikein hyvät:) Mutta palataanpa eiliseen päivään.

Matka tänne rajan taa taittui yllättävän sujuvasti, kun Tolstoi-junassa hyttiin sattui lupsakkaa porukkaa. Neljän hengen hytissä matkaseurana olivat venäläinen nainen ja ukrainalainen nainen suomalaisen miehensä kanssa. Kyllähän juttua riitti. Mulle näytettiin kuvia ja videonpätkiä pariskunnan lapsesta ja uudeksi vaimoksikin kuulemma pääsisin, mikäli ukrainalaisen naisen kiistanalaiset maahantuloasiakirjat estäisivät paluun Suomeen. Kun kuulin, että tähän vaimonvaihtoon ois kuulunut kaupanpäällisenä uhmaikäinen lapsi, totesin, että täytyy vielä harkita. :D kirsikkana kakun päälle venäläinen nainen pyysi sähköpostiosoitteemme, jotta voi lähettää meille omia runojaan. Niitä odotellessa nyt sitten!

Itse rajanylitys on aina jännä juttu mulle, koska eri kulkuneuvoilla se on erilaista ja en koskaan muista mitä vaiheita siihen sisältyy ja missä järjestyksessä. Mut tässäpä pieni vinkki kaikille niille, jotka haluaa ylittää rajan sujuvasti: venäläisten tullimiesten ollessa vaunussa ei kannata puhua mitään erityistä. Eikä ainakaan venäjäksi siitä, kuinka "nykyään on kivaa elää lakien mukaan kun on Suomessa". Tämä lausahdus oli jatkoa viattomalle keskustelulle muista aiheista, mutta sen seurauksena meidän ukrainalais-suomalainen pariskunta joutui melkoiseen syynäykseen :D mä naurahdin jo ääneen kun tullivirkailija uteli, että minkälainen mekko heidän pukupussissa olikaan ja mikäs kuva se tässä laukusta löytyneessä hiirimatossa on. Onneksi sain itse huokaista helpotuksesta, kun mun laukkua ei tarvinnut avata. Istuin sitä nimittäin vartin kiinni ennen lähtöä ja se pullotti siihen malliin, että ois voinu revetä hetkenä minä hyvänsä. Onneksi laukku kesti kuitenkin perille asti, vaikka vähän ottikin iskua. Rautatieasemilla turvatoimet ovat kiristyneet, ja kaiki tavarat piti läpivalaista samalla tavalla kuin lentokentillä. Moskovan rautatieasemalla rullalaukkua hihnalle nostaessani kuului komea rusahdus kun yksi rengas murskaantui :D Onneksi Saaran vinkistä hommattiin aikoinaan laukku, jossa on neljä rengasta! Vielä suht hyvin rullailee kolmellakin =)  Sääliksi kävi myös herrasmiestä, joka tarjoutui nostamaan  laukkuni yläpedin yläpuolella olevaan säilöön, kun oltiin matkalla Moskovasta Jaroslavliin. Ponnistuksensa jälkeen hän nauraen murehti jo Jaroslavliin pääsyä, koska hänen tulisi nostaa se myös alas. Samainen herra päätti lisäksi kantaa ulos asti mun laukun perille päästyämme, "jotta Jaroslavlista jäisi hyvä ensivaikutelma". Onnistui kyllä! Ottakaahan poijjaat mallia ;)

Tässäpä se :D "pitkä matka", totesi mua avustanut herra tämän nähdessään.

Tässä minun juna Moskovasta Jaroslavliin. Matka kesti reilut 4 tuntia. Bongaa kuvasta venäläinen cowboy!

Perillä Jaroslavlin asemalla mua odotti yliopiston kv-toimiston Julia, jonka kanssa lähdettiin taksilla kohti tulevaa kotia. Minun emäntä Valentina luuli, että tulen vasta seuraavana päivänä, joten hänelle totuus selvisi vasta viime minuuteilla kun Julia ilmoitti meidän istuvan jo taksissa. Siitä huolimatta Valentina huusi heti portilta, että "voi mikä sympaattinen tyttö sieltä saapuu!" ja rutisti tervehdykseksi. Lämmin fiilis tuli tietysti heti. Siihen perään sain vielä viimeisen kerran hävetä, kun tämä päättäväisenä halusi raahata mun laukun kolmanteen kerrokseen... Puhkui, puhisi ja piti taukoja, mutta auttaa ei saanut.

Asuntoa vois kuvailla sanoin "taidan jäädä tänne". Mun huone on kooltaan samaa luokkaa kuin mun yksiö Jyväskylässä, ja parisängyn nähtyä meinasin herkistyä kyyneliin :D Oon nukkunut marraskuun lopusta asti paria yötä lukuunottamatta sohvilla, joten tää sänky tulee niin tarpeeseen! Lisäksi mun huoneesta on ovi isolle parvekkeelle, ja ikkunasta näkyy sänkyyn asti naapurissa sijaitsevan kirkon vihreät kupolit. Perin venäläistä siis! saa nähdä herääkö sitä kellojen kilinään joka aamu...

Näissä kuvissa minun huone.

Ja tässä ikkunanäkymät, halleluja!

Ja tässä meidän keittiö.

Perille päästyäni purin vähän kamoja ja menin suihkuun. Saksalainen vaihtari Katja saapui paikalle sillä välin ja Valentina laittoi meille soppaa. Kyllä tuli muuten itseäni psyykattua siihen, että yli 4 vuoden kasvissyönnin jälkeen joutuisin nieleskeleen pari lihapalaa :D En ois kehdannut kieltäytyäkään heti alkuun, kun tyypillinen venäläinen vieraanvaraisuus kukoisti. Onneksi luvassa oli kuitenkin kasvissoppaa=) istuttiin pitkään keittiön pöydän ääressä, syötiin, juotiin teetä ja tutustuttiin. Mahtavilta tyypeiltä vaikuttaa molemmat, nauru raikasi.

Nukuin pienet päikkärit ja lähdin käymään kaupassa. Asunnosta n. 300 metrin päässä sijaitsee Karusel-niminen jättimäinen kauppa, ja hukutin sinne aikaa pienen ikuisuuden. Musta on tosi mielenkiintoista tutkia, paljonko suomalaisia tuotteita on myynnissä ja onko vegaanisia vaihtoehtoja saatavilla. (Vaikken niitä kyllä osta, koska täytyy tukea paikallista;) Suomesta tuodaan tännekin paljon maitotuotteita, mutta nyt törmäsin jo jopa suomalaisiin pikakaurahiutaleisiin! Mun täytyy kyllä ajan säästämisen lisäksi rajoittaa tuolla käymistä jo senkin takia, että sieltä saa niitä yhtiä konvehteja, joita etsin Petroskoista monta tuntia ja lopulta löydettyäni kannoin kilokaupalla Suomeen :D "золотая лилия"(kultainen lilja) nimeltään. Kaikki, jotka tykkää toffeesta ja über-makeesta rakastaa noita. Maistakaa jos tulee mahdollisuus! Soijatuotteista on saatavilla jo maitoa, vanukkaita ja jogurttia, jäätävillä hinnoilla höystettynä tietysti. Vähän oon miettinyt et kukahan niitä tuotteita täällä ostaa?  ituhipit? maito-allergikot? Ei kai täällä Venäjällä ole paljon kumpiakaan :D

Kotiin päästyä Valentina oli jo huolestunut kun mulla kesti niin kauan, mutta alkoi vitsaillen kaivella mun ostoksia kommentoiden "tätä syön", "tätä en syö", "ilman tätä en voi elää". Haha! Huumorilla varustettu emäntä siis. Me Julian kanssa huolehditaan täällä itse omat ateriamme, joten kaikki syö mitä haluaa ja milloin haluaa.

Tänään keskiviikkona suunnattiin yliopistolle klo 11. Valentina vei meidät sinne autolla ja näytti meille reitin, jota tulemme kulkemaan päivittäin. Matkaa kertyy n. 4-5km, joten se taitetaan jollain julkisella kulkuneuvolla. Keskusta oli paljon isompi kuin osasin kuvitella, ja mulla on sellainen tunne, että pikku-Marja ehtii eksyä sinne vielä monet kerrat! Meidän kampus sijaitsee myös keskustassa  ja se näytti pieneltä ja sympaattiselta. Aluksi kävimme kv-toimistossa hoitamassa pakollisia rekisteröinti-asioita, ja sen jälkeen meille pidettiin "pieni venäjän koe", joka sisälsi muistaakseni 58 monivalintakysymystä. Tällä testillä he halusivat mitata meidän tasoa tulevia venäjän kielen tunteja varten, jotka meillä alkaa maanantaina. Oli kyllä hauska tehdä pitkästä aikaa jotain opintoihin ja etenkin venäjän opintoihin liittyvää. Huomasin kyllä pahoja aukkoja kieliopissa, mutta eiköhän ne tästä täyty pikkuhiljaa :) Opiskelijat ovat vielä lomalla 10.2 asti, joten vasta ensi viikolla päästään valitsemaan kursseja. Venäjän lisäksi tuun ottamaan kursseja taloustieteistä ja venäjän historiasta, joten varsin jännän äärellä ollaan! Meidän lisäksi opiskelijoita on Briteistä, Ranskasta ja Jenkeistä, mutta heitä näimme toistaiseksi vain vilaukselta.

Testin jälkeen kaksi paikallista opiskelijaa, Kirill ja Sasha, tulivat meidän kanssa kiertelemään keskustaan ja hoitamaan asioita. Saatiin kotiin netti, paikallista valuuttaa taskuun ja liittymät puhelimiin. Meidän onneksi Valentinalla on ollut aiemminkin vaihto-opiskelijoita luonaan, joten meidän ei tarvinnut kuin mennä ja maksaa netistä yhteen toimistoon. (Tosin sekin meinasi tuottaa päänvaivaa, voihan byrokratia :D). Lopulta lähdimme syömään paikalliseen ravintola-baariin, jossa päädyimme ottamaan "hihnalta" ruokaa. Minä tietysti vedin lisukkeita pääruokana, mutta oli hyvät setit :) ja halpaa, 93 ruplaa tästä annoksesta! Se on n. 2€

Jos oltaisiin tultu vähän myöhemmin, olisi kaikki kuulemma ollut vielä puoleen hintaan. Paikka oli kotoisa, mutta eläissään ei oo niin monta Leniniä valvonut minun ruokailuja :D Seuraavassa kuvassa mun kämppis Katja syömässä Leninien silmien alla. Melko psykedeelisiä nuo!

Minä ja Kirill.

Ja pöydän päässä vielä yksi Lenin...

Keskustassa pyörimisen jälkeen lähdettiin kotia kohti, ja bussiin loikatessa Katja astui niin isoon lätäkköön, että koko puoleen sääreen ulottuva saapas kastui litimäräksi :D jumankauta! Sukelluspuvun kai tänne tarvis... Roope ja Janne (jyväskyläläiset opiskelijat) saapuivat tänne tänään, ja lähdin heidän kanssa tovin päästä extempore-lenkille. "Peruslenkit" taas, liki 2 tuntia mielenkiintoisia reittejä! Nähtiin Volgaa, omakotitaloja, ostoskeskuksia, puistossa hiihtäviä ihmisiä, jääkiekkoareena, pari vihaista koiraa (perus) ja ylitettiin riskillä ojanpätkä, jonka jään paksuus ei vakuuttanut. Selvittiin kuitenkin! Juokseminen on mahtavaa, ja varsinkin uusissa paikoissa se on oiva tapa tutustua ympäristöön. Ja vielä parempaa siitä tekee kun mukana on innostunutta seuraa :)

Nyt on muuten raukea olo. Venäjän puhuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta taitaa tämä melkoiseksi sekakieleksi muuttua, sillä Katjan kanssa puhutaan kahdestaan englantia, Valentinan läsnäollessa vain venäjää. Tänäänkin yliopistolla sanoin Katjalle, että "Ya uzhe hungry" , kun halusin sanoa, että oon jo nälkäinen :D

Mulla on sellainen kutina, että edessä on aika huikeat viisi kuukautta =) palaillaan!

"Ei tunnu missään, olen matkalla taas"

Niin laulais Scandinavian music group, mut täytyy sanoa, että kyllä tää nyt just alkoi tuntua! Jännitys hiipii masunpohjaan ja päässä on muhinut jo hetken ajatus, että jotain suurta on tapahtumassa. Seuraavat 5kk vietetään Äiti-Venäjän helmoissa, niin pitkää aikaa en oo koskaan ollut Suomen rajojen ulkopuolella. Yaroslavl, meikä tullee! Venäjä herättää mussa jännää vapaudentunnetta, ja se on kuin huumetta. Kerran kun rajan on ylittänyt, siis siitä ei ole enää paluuta. Niin kävi mulle, varokaa! ;)

Mun suhde tähän idän ihmeiden maahan alkoi aktiivisemmin lukiossa, jolloin aloitin lukemaan lyhyttä venäjää äidin kannustamana. Aiemminkin olisin halunnut, mutta Oulun kupeessa Haukiputaalla ei ryhmiä syntynyt ala- ja yläasteilla. Tosin, yläasteella en edes lähtenyt äidin ja veljen mukaan Pietariin käymään, koska oisin missannut jonkun juhlapäivän koulussa :D ei se Venäjä siis aina ole mikään kiinnostavin juttu ollut heheh... Lukion 2. luokalla kävin ensimmäistä kertaa koulun reissulla Pietarissa, ja lopulta päädyin kirjoittamaan venäjän kielen lyhyenä. Opettajan aivopesemänä ja äidin kannustamana päädyin puoleksi vitsillä hakemaan Jyväskylän yliopistoon lukeen venäjää, ja sinnehän sitten päädyin. Ja vaikka unelmien opiskelupaikka lukiolaisen Marjan mielestä olis ollut Jyväskylän psykologian laitos, en oo kertaakaan miettinyt, että hakisin sinne uudestaan. Venäjä vei ja meikä vikisi (ja koitti sönköttää ässiä).

Oon käynyt Venäjällä n. 7 kertaa. Useamman kerran Pietarissa ja Viipurissa, kerran Pihkovassa. Sen lisäksi oon opiskellut kieliharjoittelussa Tverissä (Pietarin ja Moskovan välissä) 3,5kk vuonna 2010, työskennellyt Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa 3kk kesällä 2012, Petroskoin konsulaatissa 3kk kesällä 2013 ja 5 viikkoa joulu-tammikuussa 2013-2014. Siitä ei siis ole kuukauttakaan, kun Karjalan tasavallan pääkaupungista Suomeen tulin. Täytyy sanoa, että on kyllä ihanaa lähteä Venäjälle taas opiskelijana! Niin mahtavia kuin nuo työreissut ovatkin olleet, niin niissä aikaa ja energiaa luonnollisesti kuluu paljon hommiin ja suomalaisten ympäröimänä kielikylpy voi jäädä vähäiseksi. Nyt aion sukeltaa venäjän kielen saloihin ja kulttuurin koukeroihin syvemmin kuin aikoihin!

Venäjän on vastakohtien maa: lämminhenkisyyttä, kylmyyttä, kauneutta, rumuutta ja ylipäätään suuria tunteita. Venäjä on maa, jossa tapahtuu paljon pahoja ja surullisia asioita, mutta se on myös niin paljon muutakin kuin sitä, mitä mediassa näytetään. Haapasalon sanoin, ”Venäjä on maa, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.” Suomalaiselle järjestelmällisyyteen ja tehokkuuteen tottuneelle Venäjä opettaa erityisen paljon. Asiat hoituu ajallaan ja liikoja suunnitelmia on turha tehdä. Nytkään mulla ei oo paljon muuta tiedossa kuin osoite, minne menen, jahka perille pääsen. Ja sehän riittää alkuun!

Yaroslavlissa tulen siis asumaan jonkun naisen/mummon luona, ja kuulemani mukaan siellä asuu myös hollantilainen vaihtari. Mun lisäksi Jyväskylästä Yaroslavliin lähtee pari opiskelijaa, joten pääsee suomeakin puhumaan ja on tukea ja turvaa :)

Matkani taittuu siis junalla: Jyväskylä-Pieksämäki-Kouvola-Moskova-Yaroslavl.
Tässäpä meikä Maijan saattelemana lähtötunnelmissa Jyväskylän matkakeskuksella, Trippiä tripin alkajaisiksi :) Jos pääsen ehjänä näiden nyssyköiden kanssa perille niin se on hieno juttu se :D Näkemisiin, ystävät! <3