Moscow never sleeps

Paluu Moskovaan tapahtui nopeammin kuin arvasinkaan, sillä meille ilmaantui mahdollisuus lähteä yhden kurssin mukana ekskursiolle. Kyseisen turistiresurssit-kurssin opiskelijat lukevat pääaineenaan turismia, ja heillä tapana on lähteä vuosittain alan kansainväliseen näyttelyyn Moskovaan. Me lähdettiin tietysti mielellään matkaan, ja samalla kertaa päätettiin Jannen ja Roopen kanssa jäädä viikonlopuksi sinne pyörimään :) 

 Torstaina pari bussia starttasi varhain aamusta kohti päämäärää. Jaroslavlin ja Moskovan välinen matka on 250km, mutta huomattavan suuri määrä ajasta kului viimeisen 15km aikana, jolloin Moskovan ruuhkat muistuttivat olemassaolostaan. Kyllä ei mulla riittäis hermo päivittäin kulkea vastaavissa oloissa.

 Ennen turisti-näyttelyä suunnattiin Borodinon taistelun museoon, joka kertoo Moskovan lähellä käydystä sodasta Ranskan ja Venäjän välillä vuonna 1812. 

Venäläinen ja ranskalainen sotilas.

Museo oli vaikuttava, ja varsinkin yläkerrassa sijaitseva 3D-tyyppinen koko salin kattava maisema oli todella hieno.

Sodassa oli huimat miehistötappiot, ja hirvitti ajatella sitä avaraa taistelutannerta taistelujen jälkeen.

Museon jälkeen suunnattiin viimein messualueelle, johon eri maitten ja yritysten edustajat olivat tulleet esittelemään alueittensa matkailutarjontaa: nähtävyyksiä, hotelleja ja pakettimatkoja. Näistä kaikista mua kiinnosti erityisesti Venäjän sisäiset matkakohteet kuten Baikal ja Kamchatka. 

Heti alkuun haettiin kuitenkin kahvia ja evästä, sillä meikää ei ainakaan kahden tunnin yöunet turhan virkeänä pitäneet :D

Messuhalli oli valtava ja pisteitä sijaitsi useissa rakennuksissa, ja ilman jätkiä oisin eksynyt sinne täysin. Kiertelyn aikana löydettiin myös Suomen koju, jossa mainostettiin mm. Scandicia ja tarjottiin suomalaista suklaata <3 Piru vie miten hyvää suklaata meidän maassa tehdään, oikeesti :D Syökää sitä munkin puolesta!

Näin myös Karjalaa esittelevän pöydän ja melko nostalgiapäissäni hypistelin Petroskoin karttaa. Jotain mystistä taikaa Karjalassa on, ja mulla tuli sitä vähän ikävä.

Yleisön kiinnostusta heräteltiin karkkien ja esitteiden lisäksi mm. tansseilla. Näillä kavereilla ei kokikset läikkyneet vaikka kuinka pyörivät ;)

Messuhallin lähistöllä sijaitsee myös nämä kaunottaret, Moskovan korkeimmat rakennukset. Etenkin tuon vasemman puolimmaisen spiraalimaisen rakennuksen edessä oleva valkoinen pieni kirkko ei enää oikein istunut maisemaan :D

Meillä oli Roopen ja Jannen kanssa suunnitteilla mennä Bolshoi teatteriin katsomaan Mozartin taikahuilu-oopperaa perjantaina, ja saatiin valitsemaltamme lippuja myyvältä taholta aikarajaksi maksaa liput klo 18 mennessä. Siispä messujen jälkeen juostiin kiireesti lähimpään kuppilaan Wifin perässä. Lähimmäisin paikka ei osoittautunut miksikään koko kansan kuppilaksi, mutta ei ollut aikaa nirsoilla.

Yllärinä sain huomata, että pieni cappucino kustansi 320 ruplaa :D Welcome to Moscow!

Vaan sepä oli pieni summa siihen nähden mitä edessä siinsi... Odotimme tietysti maailmankuulun teatterin lippujen maksavan paljon, joten niiden hinnaksi esitetty 3000 ruplaa (n. 60€) tuntui ihan ok summalta. Liput toimitettiin meille hostellille, ja pian kuoresta paljastui liput, joiden alkuperäinen hinta olikin 800 ruplaa... 

Ja tässäpä kuitti siitä, että maksoimme 6600 lisämaksuja :--D hupsista vaan! En ollut varma oisko pitäny itkeä vai nauraa, mut mua kyllä nauratti aivan hulluna. "Rehellistä kusetusta", etten sanois :D Mut kuten Roope sanoi, niin ei se oo tyhmä joka pyytää vaan se, joka maksaa. Ja mehän oltiin niitä jälkimmäisiä tässä tapauksessa. Siispä vinkkinä kaikille bolshoi teatteriin meneville: katsokaa lippujen hintoja teatterin omilta sivuilta rauhassa ja hommatkaa liput kassalta. Kiireessä ja tietämättömänä sitä voi joskus käydä hassusti.

Ennen teatteria vierailimme Gulag-museossa, joka kertoi Neuvostoliiton aikaisista ojennustyöleireistä, joille lähetettiin mm. kielletystä poliittisesta toiminnasta tuomittuja. Ei mikään hyvän mielen museo, mutta sitäkin kiinnostavampi, suosittelen!

Tämäkin mies oli viettänyt leirillä 10 vuotta, jonne joutui rankaisuvaltaa kritisoivien runojensa vuoksi. Kaikesta sitä hengissä selviääkin...

Roope ja Janne tutkimassa rankaisuselliä. Takana näkyy vankien nukkumapaikat.

Alkuillasta siistiytymisen jälkeen suunnattiin pikaiselle illalliselle ennen oopperaa. Pojille maistui sushi :)

 

Teatteria sisältä

Me oltais alunperin haluttu paikat parvelta, mutta lippuja oli saatavilla vain lavan edestä keskiöstä. Roopella oli kuitenkin mielikuva itsestään tuijottelemassa lavaa ja katsojia kiikareilla, joten nehän oli saatava. :D Kiikareilla tai ilman, neljännen rivin paikoilta oli hyvät näkymät.

Jännättiin esityksen alkua

Olin ensimmäistä kertaa oopperassa, ja rehellisesti sanottuna pelkäsin vähän mitä tuleman piti. Kuvitelmissani näin isokokoisen miehen puvussaan hoilottamassa kolme tuntia, mutta onneksi todellisuus osoittautui aivan toisenlaiseksi. Kyseinen versio Taikahuilusta oli moderni ja vaihtuvat lavasteet todella rikkaat. Ooppera itsessään oli saksaksi, mutta kahdelta screeniltä näytettiin venäläiset tekstitykset.

Myös tuttuja sävelmiä kuului esityksen varrella, ja mua nauratti kun yhdestä sävelmästä tuli mieleen äiti. Hän kun kyseistä sävelmää on joskus kurkku suorana hoilotellut kotona keittiössä :D terkut kotiin!

Teatterilippu

Väliajalla meillä oli aikaa kuvailla ja fiilistellä. Tässä meidän komea porukka=)

Poijjaat

Ja meikäläinen ihan itte

Esityksen jälkeen käytiin muutamilla parissa paikassa, joista toinen oli nimeltään Kamchatka. Kyseinen ravintola sijaitsi hostellimme lähellä, ja päiväsaikaan oltiin käyty siellä jo bisnes-lounaalla. Yöllä kyseinen baari kuhisi nuorisoa ja meininki oli hyvä! 

Tiedättekö montako miestä Venäjällä tarvitaan ruutaamaan vesiletkulla? - Ainakin kaksi, yksi tekee hommat ja toinen katsoo vierestä. Tämä tyypillinen työnjako huvitti meitä kun käytiin lauantaina kävelyllä Jannen kanssa punaisen torin läheisyydessä. 

Lauantaina tavattiin myös Semenia ja Lauraa, ja suuntasimme porukalla kahvilaan syömään. Taas kerran voin ylistää tätä paastonaikaa, sillä mulla oli suorastaan valinnanvaikeus listaa selatessa! Olin niin mielissäni, ettei haitannut vaikka soijaburgeri olikin vähän kuiva.

Tässä minä ja Semen kosmonautti-museon edessä. :) On kyllä huippu jätkä tämä kaveri! 

Semen ja Janne yleisvenäläisessä näyttelykeskuksessa. Tuolla alueella sijaitsee huimasti eri paviljonkeja ja rakennuksia, ja kesällä siellä on jos minkälaista aktiviteettia rullaluistelusta dinonäyttelyihin ja huvipuistolaitteisiin. Tällä kertaa ei menty minnekään sisälle vaan hyvän ilman vallitessa käveleskelimme ympäriinsä :)

Nuori pariskunta kysyi meiltä nimiä adressiin, joka vaatii neukku-aikaisen lasten piirrettyjen sankarin, Nalle Puhin, patsaan pystyttämistä. Tottakai osallistuttiin! :D Olis hyvää vaihtelua näitten Lenin-patsaiden ja sotamuistomerkkien rinnalle. Semen nauraen sanoi, että hän kohtaa vastaavia hassuja tilanteita vain meidän seurassa :D 

Illemmalla suunnattiin Roopen, Jannen ja heidän kaverinsa Jaroslavin, "Jarin", kanssa Moskovan yöhön. Tää kuvassa keskellä esiintyvä kaveri ei oo koskaan asunut Suomessa eikä omaa suomalaisia sukujuuria, mutta puhuu suomea puhtaammin kuin me. Helkkarin hämmentävää ja ihailtavaa, hieno mies oli muutenkin kaikin puolin :)

Käytiin parissa baarissa ja toisessa niistä oli superhyvää olutta! Hieman makeaa ja siiderimäistä, sellaistahan Venäjältä ei oikein tahdo löytyä. (Paitsi ne 9% koktailit, hyi!:D)

Pakko tykätä näistä Jannen saamista "rannekoruista"! Varsinkin takin alta pilkistäessä erittäin viehättävät :D

Kyseisessä baarissa päätin yllättää jätkät tilaamalla meille tequilat ympäri baaria kulkevalta tarjoilija-neidolta, mutta taisin itse yllättyä eniten :D Eipä oo mulle ennen tequilaa tarjoiltu tissien välistä, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin hahah! Hyvän palvelun ravintola, etten sanois. Ja veikkaan, että jätkillekin ois kelvannut...

Tämä kuva oli reissun ensimmäinen, mutta halusin säästää parhaan viimeisten joukkoon. Pojat viihtyivät seurassani näin hyvin jo alkumatkasta! Leppoisia :)

Jaroslavliinkin oli tullut todellinen kevät poissaollessamme. Naapurin valkovenäläisen kaupan hauveli lekotteli ilta-auringossa ja vastaan ajeli päivittäin käyttämämme marsu. Oli kyllä mahtava fiilis kävellä kotia kohti noissa tunnelmissa väsyneenä hauskan viikonlopun jälkeen. Lisäksi kotona mua oli vastassa kaksi hymyilevää neitoa, jotka toivottivat tervetulleiksi lämpimin halauksin. 

 Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa kohti alkavaa viikkoa =)

<3: Masha