Viime viikonloppuna päätin ottaa uusintakierroksen, koska Katja oli sattumoisin menossa tapaamaan yliopistostaan vierailulle saapuvia professoreita. Katja oli suunnitellut heille paljon ohjelmaa, minä sen sijaan paria tapaamista lukuunottamatta en kummempia etukäteen miettinyt. Mun suuntavaistolla Moskovan kaltaisessa kaupungissa - siinä on jo seikkailua kylliksi!
Katja perillä rautatieasemalla. Saavuttiin perille hieman ennen neljää perjantaina.
Heti alkuun lähdettiin metrolla kohti tulevaa majapaikkaamme. Valitsemamme Shelter-hostelli sijaitsi ihan Bolshoi teatterin lähellä, ja kolmesta yöstä maksoin 2500 ruplaa. Oli siis erittäin hyvä diili! Yövyttiin 6-hengen huoneessa ja koska paikka sijaitsi sisäpihalla, ei mitään meteliä kuulunut. Ilmapiiri oli rento ja musta oli hauskaa, että huoneisiin oli käytössä vain yksi avain: se joka lähtee viimeisenä jättää avaimen vastaanottoon. Koska oltiin aina aamuisin ekat lähtijät, mun ei tarvinnut koko aikana miettiä oven avaamista tai lukitsemista. Se tuntui tosi vapauttavalta :D Arkena kun joutuu sulkemaan ja avaamaan monia eri ovia ties kuinka monella avaimella. Voin kyllä suositella tätä hostellia kaikille Moskovaan matkaaville! :)
Nörtti_boy etsii seuraa viisaista naisista: tyypin puhelinnumero selviää tämän laskun myötä. Meikällä jää nämä treffit varmaan välistä...
Mashenka punaisella torilla illalla.
Heti perjantai-iltana tapasin ihanaa Lauraa! Hän opiskelee tämän kevään Moskovassa vaihdossa, joten oli huippua vaihtaa molempien kokemuksia. Lauran kanssa tutustuttiin Petroskoissa kun oltiin molemmat joulun aikaan siellä viisumivirkailijoina. Muistan vieläkin kun hyvästelin Lauran ja heitin, että "nähdään sitten Venäjällä: Moskovassa tai Jaroslavlissa." Ja niin hullulta kuin se ajatus sillä hetkellä tuntuikin, niin toteenhan se tuli! :) Laura kertoi hauskoja kommelluksia arjestaan ja elävästi mulla jäi mieleen kertomus metromatkasta ruuhka-aikana: ihmiset syöksyvät vauhdilla metroon ovien sulkeutuessa, ja tämän seurauksena porukka painuu tosi tiiviiseen kasaan. Suht perällä oleva Laura oli sanonut vieressä olevalle vanhalle naiselle, että hänen pitäisi päästä seuraavalla asemalla ulos. Tämä oli vastannut, että "ei hätää, työnnän teidät ulos!".Oikean aseman tullessa Laura tosiaan oli lentänyt vaunusta kuin tykin suusta, melkein naamalleen :D Tässä se taas nähdään - kyllä asiat täällä järjestyy!
Laura vei mut pariin tosi kivaan paikkaan illan mittaan. Tämä kuva on Soljanka-nimisestä kahvila/baarista, joka sijaitsee kaupunginosassa nimeltä Kitai gorod.
Seuraavana aamuna lähdin kulkemaan kaduille ja nappasin Maslenitsan kunniaksi vielä yhden blinin nassuun. Täytyy sanoa, että blinikiintiö tämän "pancake weekin" jälkeen on aika täys :D
Maslenitsan juhlinta huipentui, ja se oli nähtävissä monin paikoin mm. lukuisina kojuina ja ohjelmanumeroina.
Nämä punapukuiset nassikat olivat Pietarista asti tulleet esittämään tansseja. Hyvä meininki ja fiilis tarttui!
Keskellä punaista toria oli luistinrata.
Ja päiväsaikaan minun lisäksi pari muutakin :)
Bisnes-aamupalat alkaen 600 ruplaa... :D niin halpaa, että heikottaa! Ihan vain vertailun vuoksi: Jaroslavlissa kolmen ruokalajin bisnes-lounas irtoaa n. 150 ruplalla.
Lauantai-iltana Laura soitti ja ehdotti Artplayssa esitettävää hollantilaisen taidemaalarin Vincent Van Goghin näyttelyä. Matkassa mukana oli myös Lauran kaveri Anna.
Näyttelyn ja illallisen jälkeen käytiin yhdessä Lauran kanssa kävelemässä vielä Arbatilla, koska en yksin päiväsaikaan löytänyt sinne :D Tässä kuvassa minä Viktor Tsoin muistoseinällä Arbatin kadulla. Viktor Tsoi oli v. 1990 autokolarissa kuollut Kino-yhtyeen solisti. Kyseinen bändi on perustettu 80-luvun alussa ja se on yks legendaarisimmista venäläisistä yhtyeistä. Katusoittajienkin repertuaariin Kino kuuluu vahvasti, mulle se on taas tullut tutuksi Tverin kieliharjoittelun aikana :)
Muistoseinällä meitä alkoi jututtamaan iloisesti humaltunut nelikko, jonka kanssa käveltiin, poristiin ja poseerattiin pieni hetki :D olisivat takuulla olleet hilpeää seuraa yöelämään, mutta tällä reissulla ei lähdetty ottamaan selvää asiasta.
Sunnuntaina Jaroslavlin ystävämme Semen lupasi viedä minut ja Katjan vieraineen pienelle Moskova-kierrokselle. Semen itse opiskelee Moskovassa, joten oli huippua päästä näkemään hänen suosikkipaikkojaan.
Suuntasimme Varpusvuorille, joka puistoineen tarjoaa kaupunkilaisille ulkoilumahdollisuuksia. Sen juurelta löytyy lisäksi myös vanha metroasema, joka ei ymmärtääkseni ole ollut käytössä 30 vuoteen. :D
Varpusvuorien jälkeen Semen ja hänen kaverinsa Anastasia veivät meidät asuinalueelle, jonka ympäristössä taiteilijanuoret tykkäävät hengailla. Se ehkä hieman näkyykin :D Olishan se melkosta jos kotiovi näyttäis samalta kuin mitä tässä kuvassa! Paikka oli hieno ja sijaitsi jossain "чистые пруды"-metroaseman lähellä. Alue on keskustassa, mutta ei tuonne kyllä eksyis ees meikäläisen taidoilla. Onneksi oli oppaat!
Kierroksen päätteeksi käytiin vielä istumassa yhdessä Semenin lempipaikoista. Pubimainen ilmapiiri ja sijaintiinsa nähden halvat hinnat puri kyllä muhunkin! (Tämä "Bar1920" sijaitsee osoitteessa Nikolskaya 10/2.)
Illemmalla käytiin Lauran kanssa vielä vetämässä viimeiset herkut naamaan Vanilla sky-nimisessä kuppilassa.
Täytyy sanoa, että Moskova pääsi kyllä yllättämään. Aikaisemmilla kerroilla tuli keskityttyä paljon enemmän nähtävyyksiin, ja silloin mulla jäi itse kaupungista kolkko kuva. Nyt kiireettömänä kävellessä pääsi vapaammin haistelemaan kaupungin tunnelmaa ja se tuntui ihan erilaiselta. Ihmisillä oli paljon erilaisia tyylejä, monet kulkivat hymyssä suin ja on mainittava, että kaupunki suorastaan kuhisi nuoria komeita miehiä! Tietty 11 miljoonan ihmisen kaupungissa tuhansien kasvojen joukosta on todennäköisempääkin löytää niitä, mutta silti! :D Tässä maassa kun kauneus tuntuu pakkautuvan vain naisiin. Moskovassa mut yllätti myös se, että suurin osa naisista ei kulkenut koroissa, ehkä mukavuus ja käytännöllisyys voittaa noissa oloissa?
Maanantaina aamulla lähdin yksin aikaisemmalla junalla, jotta ehtisin luennoille. Junassa kohtasin mielenkiintoisen tilanteen, kun mua vastapäätä sattui istumaan n. 40-vuotias siististi pukeutunut kaupunkilaisnainen, joka heti alussa hymyili mulle ystävällisesti. Aloimme juttelemaan niitä näitä, ja kun kävi ilmi, että olin Suomesta, alkoi hän kysellä paljon taustastani ja opiskelusta Jaroslavlissa. Tämä Olga oli itse kotoisin Arkangelista, mutta oli jo vuosia asunut Moskovassa. Pienen Moskova-innostukseni myötä kysyin Olgalta, että pitääkö hän kyseisestä kaupungista, ja kirkkain silmin vastaukseksi sain, että "tykkään kaupungista, mutta en ihmisistä, koska siellä on niitä mustia miehiä". Hiljaisena nyökkäsin ja koitin keskittyä siihen, ettei leuka tippuis maahan. En ees muista milloin viimeksi Suomessa olisin kuullut vastaavanlaista kommenttia keskustelukumppanilta, ja silloin se tuskin tuli sirolta naiselta hymyn kera. Ja se lausahdus tosiaan tuli yhtä vaivattomasti kuin sään kommentointi. Siinäpä sitä kontrastia taas kerrakseen, pisti pienen Mashan mietteliääksi.
Tähän loppuun mun on tunnustettava, että itse hieman ihastuin Moskovaan ja sen kirjavaan ihmisvilinään. En niin paljoa, että menisin jäädäkseni, mutta sen verran, että hymy nousee huulille kun sitä miettii.
<3: Masha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti