"Ei tunnu missään, olen matkalla taas"

Niin laulais Scandinavian music group, mut täytyy sanoa, että kyllä tää nyt just alkoi tuntua! Jännitys hiipii masunpohjaan ja päässä on muhinut jo hetken ajatus, että jotain suurta on tapahtumassa. Seuraavat 5kk vietetään Äiti-Venäjän helmoissa, niin pitkää aikaa en oo koskaan ollut Suomen rajojen ulkopuolella. Yaroslavl, meikä tullee! Venäjä herättää mussa jännää vapaudentunnetta, ja se on kuin huumetta. Kerran kun rajan on ylittänyt, siis siitä ei ole enää paluuta. Niin kävi mulle, varokaa! ;)

Mun suhde tähän idän ihmeiden maahan alkoi aktiivisemmin lukiossa, jolloin aloitin lukemaan lyhyttä venäjää äidin kannustamana. Aiemminkin olisin halunnut, mutta Oulun kupeessa Haukiputaalla ei ryhmiä syntynyt ala- ja yläasteilla. Tosin, yläasteella en edes lähtenyt äidin ja veljen mukaan Pietariin käymään, koska oisin missannut jonkun juhlapäivän koulussa :D ei se Venäjä siis aina ole mikään kiinnostavin juttu ollut heheh... Lukion 2. luokalla kävin ensimmäistä kertaa koulun reissulla Pietarissa, ja lopulta päädyin kirjoittamaan venäjän kielen lyhyenä. Opettajan aivopesemänä ja äidin kannustamana päädyin puoleksi vitsillä hakemaan Jyväskylän yliopistoon lukeen venäjää, ja sinnehän sitten päädyin. Ja vaikka unelmien opiskelupaikka lukiolaisen Marjan mielestä olis ollut Jyväskylän psykologian laitos, en oo kertaakaan miettinyt, että hakisin sinne uudestaan. Venäjä vei ja meikä vikisi (ja koitti sönköttää ässiä).

Oon käynyt Venäjällä n. 7 kertaa. Useamman kerran Pietarissa ja Viipurissa, kerran Pihkovassa. Sen lisäksi oon opiskellut kieliharjoittelussa Tverissä (Pietarin ja Moskovan välissä) 3,5kk vuonna 2010, työskennellyt Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa 3kk kesällä 2012, Petroskoin konsulaatissa 3kk kesällä 2013 ja 5 viikkoa joulu-tammikuussa 2013-2014. Siitä ei siis ole kuukauttakaan, kun Karjalan tasavallan pääkaupungista Suomeen tulin. Täytyy sanoa, että on kyllä ihanaa lähteä Venäjälle taas opiskelijana! Niin mahtavia kuin nuo työreissut ovatkin olleet, niin niissä aikaa ja energiaa luonnollisesti kuluu paljon hommiin ja suomalaisten ympäröimänä kielikylpy voi jäädä vähäiseksi. Nyt aion sukeltaa venäjän kielen saloihin ja kulttuurin koukeroihin syvemmin kuin aikoihin!

Venäjän on vastakohtien maa: lämminhenkisyyttä, kylmyyttä, kauneutta, rumuutta ja ylipäätään suuria tunteita. Venäjä on maa, jossa tapahtuu paljon pahoja ja surullisia asioita, mutta se on myös niin paljon muutakin kuin sitä, mitä mediassa näytetään. Haapasalon sanoin, ”Venäjä on maa, jossa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.” Suomalaiselle järjestelmällisyyteen ja tehokkuuteen tottuneelle Venäjä opettaa erityisen paljon. Asiat hoituu ajallaan ja liikoja suunnitelmia on turha tehdä. Nytkään mulla ei oo paljon muuta tiedossa kuin osoite, minne menen, jahka perille pääsen. Ja sehän riittää alkuun!

Yaroslavlissa tulen siis asumaan jonkun naisen/mummon luona, ja kuulemani mukaan siellä asuu myös hollantilainen vaihtari. Mun lisäksi Jyväskylästä Yaroslavliin lähtee pari opiskelijaa, joten pääsee suomeakin puhumaan ja on tukea ja turvaa :)

Matkani taittuu siis junalla: Jyväskylä-Pieksämäki-Kouvola-Moskova-Yaroslavl.
Tässäpä meikä Maijan saattelemana lähtötunnelmissa Jyväskylän matkakeskuksella, Trippiä tripin alkajaisiksi :) Jos pääsen ehjänä näiden nyssyköiden kanssa perille niin se on hieno juttu se :D Näkemisiin, ystävät! <3