Jaroslavlin helmoissa (sohjossa)

Täällä on yks väsynyt, mutta onnellinen matkalainen! Ensimmäinen kokonainen päivä Jaroslavlissa on sujunut touhukkaasti. Ensivaikutelmat kaupungista ja uudesta kodista on oikein hyvät:) Mutta palataanpa eiliseen päivään.

Matka tänne rajan taa taittui yllättävän sujuvasti, kun Tolstoi-junassa hyttiin sattui lupsakkaa porukkaa. Neljän hengen hytissä matkaseurana olivat venäläinen nainen ja ukrainalainen nainen suomalaisen miehensä kanssa. Kyllähän juttua riitti. Mulle näytettiin kuvia ja videonpätkiä pariskunnan lapsesta ja uudeksi vaimoksikin kuulemma pääsisin, mikäli ukrainalaisen naisen kiistanalaiset maahantuloasiakirjat estäisivät paluun Suomeen. Kun kuulin, että tähän vaimonvaihtoon ois kuulunut kaupanpäällisenä uhmaikäinen lapsi, totesin, että täytyy vielä harkita. :D kirsikkana kakun päälle venäläinen nainen pyysi sähköpostiosoitteemme, jotta voi lähettää meille omia runojaan. Niitä odotellessa nyt sitten!

Itse rajanylitys on aina jännä juttu mulle, koska eri kulkuneuvoilla se on erilaista ja en koskaan muista mitä vaiheita siihen sisältyy ja missä järjestyksessä. Mut tässäpä pieni vinkki kaikille niille, jotka haluaa ylittää rajan sujuvasti: venäläisten tullimiesten ollessa vaunussa ei kannata puhua mitään erityistä. Eikä ainakaan venäjäksi siitä, kuinka "nykyään on kivaa elää lakien mukaan kun on Suomessa". Tämä lausahdus oli jatkoa viattomalle keskustelulle muista aiheista, mutta sen seurauksena meidän ukrainalais-suomalainen pariskunta joutui melkoiseen syynäykseen :D mä naurahdin jo ääneen kun tullivirkailija uteli, että minkälainen mekko heidän pukupussissa olikaan ja mikäs kuva se tässä laukusta löytyneessä hiirimatossa on. Onneksi sain itse huokaista helpotuksesta, kun mun laukkua ei tarvinnut avata. Istuin sitä nimittäin vartin kiinni ennen lähtöä ja se pullotti siihen malliin, että ois voinu revetä hetkenä minä hyvänsä. Onneksi laukku kesti kuitenkin perille asti, vaikka vähän ottikin iskua. Rautatieasemilla turvatoimet ovat kiristyneet, ja kaiki tavarat piti läpivalaista samalla tavalla kuin lentokentillä. Moskovan rautatieasemalla rullalaukkua hihnalle nostaessani kuului komea rusahdus kun yksi rengas murskaantui :D Onneksi Saaran vinkistä hommattiin aikoinaan laukku, jossa on neljä rengasta! Vielä suht hyvin rullailee kolmellakin =)  Sääliksi kävi myös herrasmiestä, joka tarjoutui nostamaan  laukkuni yläpedin yläpuolella olevaan säilöön, kun oltiin matkalla Moskovasta Jaroslavliin. Ponnistuksensa jälkeen hän nauraen murehti jo Jaroslavliin pääsyä, koska hänen tulisi nostaa se myös alas. Samainen herra päätti lisäksi kantaa ulos asti mun laukun perille päästyämme, "jotta Jaroslavlista jäisi hyvä ensivaikutelma". Onnistui kyllä! Ottakaahan poijjaat mallia ;)

Tässäpä se :D "pitkä matka", totesi mua avustanut herra tämän nähdessään.

Tässä minun juna Moskovasta Jaroslavliin. Matka kesti reilut 4 tuntia. Bongaa kuvasta venäläinen cowboy!

Perillä Jaroslavlin asemalla mua odotti yliopiston kv-toimiston Julia, jonka kanssa lähdettiin taksilla kohti tulevaa kotia. Minun emäntä Valentina luuli, että tulen vasta seuraavana päivänä, joten hänelle totuus selvisi vasta viime minuuteilla kun Julia ilmoitti meidän istuvan jo taksissa. Siitä huolimatta Valentina huusi heti portilta, että "voi mikä sympaattinen tyttö sieltä saapuu!" ja rutisti tervehdykseksi. Lämmin fiilis tuli tietysti heti. Siihen perään sain vielä viimeisen kerran hävetä, kun tämä päättäväisenä halusi raahata mun laukun kolmanteen kerrokseen... Puhkui, puhisi ja piti taukoja, mutta auttaa ei saanut.

Asuntoa vois kuvailla sanoin "taidan jäädä tänne". Mun huone on kooltaan samaa luokkaa kuin mun yksiö Jyväskylässä, ja parisängyn nähtyä meinasin herkistyä kyyneliin :D Oon nukkunut marraskuun lopusta asti paria yötä lukuunottamatta sohvilla, joten tää sänky tulee niin tarpeeseen! Lisäksi mun huoneesta on ovi isolle parvekkeelle, ja ikkunasta näkyy sänkyyn asti naapurissa sijaitsevan kirkon vihreät kupolit. Perin venäläistä siis! saa nähdä herääkö sitä kellojen kilinään joka aamu...

Näissä kuvissa minun huone.

Ja tässä ikkunanäkymät, halleluja!

Ja tässä meidän keittiö.

Perille päästyäni purin vähän kamoja ja menin suihkuun. Saksalainen vaihtari Katja saapui paikalle sillä välin ja Valentina laittoi meille soppaa. Kyllä tuli muuten itseäni psyykattua siihen, että yli 4 vuoden kasvissyönnin jälkeen joutuisin nieleskeleen pari lihapalaa :D En ois kehdannut kieltäytyäkään heti alkuun, kun tyypillinen venäläinen vieraanvaraisuus kukoisti. Onneksi luvassa oli kuitenkin kasvissoppaa=) istuttiin pitkään keittiön pöydän ääressä, syötiin, juotiin teetä ja tutustuttiin. Mahtavilta tyypeiltä vaikuttaa molemmat, nauru raikasi.

Nukuin pienet päikkärit ja lähdin käymään kaupassa. Asunnosta n. 300 metrin päässä sijaitsee Karusel-niminen jättimäinen kauppa, ja hukutin sinne aikaa pienen ikuisuuden. Musta on tosi mielenkiintoista tutkia, paljonko suomalaisia tuotteita on myynnissä ja onko vegaanisia vaihtoehtoja saatavilla. (Vaikken niitä kyllä osta, koska täytyy tukea paikallista;) Suomesta tuodaan tännekin paljon maitotuotteita, mutta nyt törmäsin jo jopa suomalaisiin pikakaurahiutaleisiin! Mun täytyy kyllä ajan säästämisen lisäksi rajoittaa tuolla käymistä jo senkin takia, että sieltä saa niitä yhtiä konvehteja, joita etsin Petroskoista monta tuntia ja lopulta löydettyäni kannoin kilokaupalla Suomeen :D "золотая лилия"(kultainen lilja) nimeltään. Kaikki, jotka tykkää toffeesta ja über-makeesta rakastaa noita. Maistakaa jos tulee mahdollisuus! Soijatuotteista on saatavilla jo maitoa, vanukkaita ja jogurttia, jäätävillä hinnoilla höystettynä tietysti. Vähän oon miettinyt et kukahan niitä tuotteita täällä ostaa?  ituhipit? maito-allergikot? Ei kai täällä Venäjällä ole paljon kumpiakaan :D

Kotiin päästyä Valentina oli jo huolestunut kun mulla kesti niin kauan, mutta alkoi vitsaillen kaivella mun ostoksia kommentoiden "tätä syön", "tätä en syö", "ilman tätä en voi elää". Haha! Huumorilla varustettu emäntä siis. Me Julian kanssa huolehditaan täällä itse omat ateriamme, joten kaikki syö mitä haluaa ja milloin haluaa.

Tänään keskiviikkona suunnattiin yliopistolle klo 11. Valentina vei meidät sinne autolla ja näytti meille reitin, jota tulemme kulkemaan päivittäin. Matkaa kertyy n. 4-5km, joten se taitetaan jollain julkisella kulkuneuvolla. Keskusta oli paljon isompi kuin osasin kuvitella, ja mulla on sellainen tunne, että pikku-Marja ehtii eksyä sinne vielä monet kerrat! Meidän kampus sijaitsee myös keskustassa  ja se näytti pieneltä ja sympaattiselta. Aluksi kävimme kv-toimistossa hoitamassa pakollisia rekisteröinti-asioita, ja sen jälkeen meille pidettiin "pieni venäjän koe", joka sisälsi muistaakseni 58 monivalintakysymystä. Tällä testillä he halusivat mitata meidän tasoa tulevia venäjän kielen tunteja varten, jotka meillä alkaa maanantaina. Oli kyllä hauska tehdä pitkästä aikaa jotain opintoihin ja etenkin venäjän opintoihin liittyvää. Huomasin kyllä pahoja aukkoja kieliopissa, mutta eiköhän ne tästä täyty pikkuhiljaa :) Opiskelijat ovat vielä lomalla 10.2 asti, joten vasta ensi viikolla päästään valitsemaan kursseja. Venäjän lisäksi tuun ottamaan kursseja taloustieteistä ja venäjän historiasta, joten varsin jännän äärellä ollaan! Meidän lisäksi opiskelijoita on Briteistä, Ranskasta ja Jenkeistä, mutta heitä näimme toistaiseksi vain vilaukselta.

Testin jälkeen kaksi paikallista opiskelijaa, Kirill ja Sasha, tulivat meidän kanssa kiertelemään keskustaan ja hoitamaan asioita. Saatiin kotiin netti, paikallista valuuttaa taskuun ja liittymät puhelimiin. Meidän onneksi Valentinalla on ollut aiemminkin vaihto-opiskelijoita luonaan, joten meidän ei tarvinnut kuin mennä ja maksaa netistä yhteen toimistoon. (Tosin sekin meinasi tuottaa päänvaivaa, voihan byrokratia :D). Lopulta lähdimme syömään paikalliseen ravintola-baariin, jossa päädyimme ottamaan "hihnalta" ruokaa. Minä tietysti vedin lisukkeita pääruokana, mutta oli hyvät setit :) ja halpaa, 93 ruplaa tästä annoksesta! Se on n. 2€

Jos oltaisiin tultu vähän myöhemmin, olisi kaikki kuulemma ollut vielä puoleen hintaan. Paikka oli kotoisa, mutta eläissään ei oo niin monta Leniniä valvonut minun ruokailuja :D Seuraavassa kuvassa mun kämppis Katja syömässä Leninien silmien alla. Melko psykedeelisiä nuo!

Minä ja Kirill.

Ja pöydän päässä vielä yksi Lenin...

Keskustassa pyörimisen jälkeen lähdettiin kotia kohti, ja bussiin loikatessa Katja astui niin isoon lätäkköön, että koko puoleen sääreen ulottuva saapas kastui litimäräksi :D jumankauta! Sukelluspuvun kai tänne tarvis... Roope ja Janne (jyväskyläläiset opiskelijat) saapuivat tänne tänään, ja lähdin heidän kanssa tovin päästä extempore-lenkille. "Peruslenkit" taas, liki 2 tuntia mielenkiintoisia reittejä! Nähtiin Volgaa, omakotitaloja, ostoskeskuksia, puistossa hiihtäviä ihmisiä, jääkiekkoareena, pari vihaista koiraa (perus) ja ylitettiin riskillä ojanpätkä, jonka jään paksuus ei vakuuttanut. Selvittiin kuitenkin! Juokseminen on mahtavaa, ja varsinkin uusissa paikoissa se on oiva tapa tutustua ympäristöön. Ja vielä parempaa siitä tekee kun mukana on innostunutta seuraa :)

Nyt on muuten raukea olo. Venäjän puhuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta taitaa tämä melkoiseksi sekakieleksi muuttua, sillä Katjan kanssa puhutaan kahdestaan englantia, Valentinan läsnäollessa vain venäjää. Tänäänkin yliopistolla sanoin Katjalle, että "Ya uzhe hungry" , kun halusin sanoa, että oon jo nälkäinen :D

Mulla on sellainen kutina, että edessä on aika huikeat viisi kuukautta =) palaillaan!